MikkoPaunio

Maailmanpankin varakuvernööri ja vihreät toimittajat

Pekka Haavistolla oli 2000-luvun alkupuolella tapana säännöllisesti ilmoittaa CV:ssään virallisissa kehityspoliittisissa keskusteluissa ympäri maailmaa mm. olleensa Maailmanpankin varakuvernööri. Saksan kestävän kehityksen virallisena arvioijana hän ilmoitti Angela Merkelille vuonna 2007 henkilökohtaisesti luovuttamassaan kirjassa olevansa useiden kansainvälisten instituutioiden vieraileva luennoitsija ja professori. Pekka Haavistolla ei ole akateemisia opintoja eikä lainkaan tutkijameriittejä.

Olen dokumentoinut uudessa kirjassani mm. em. tiedot sekä runsaasti samanlaista sekä kotimaisista että ulkomaisista punavihreistä toimijoista hyvin kompromettoivaa tietoa aina YK:n huipulle asti ilman, että julkinen sana olisi kirjasta kiinnostunut. Kirjani on haluttu vaientaa, koska se sisältää ”pahaa ympäristön vastaista tietoa”.

Mikäli Päivi Räsänen tai Timo Soini olisivat syyllistyneet samanlaiseen poskettomuuteen, punavihreä intelligentsija olisi somessa HS:n ja YLE:n toimittajien vauhdikkaasti ryydittämänä ulvonut naurusta ja molempien poliitikkojen ura olisi loppunut siihen paikkaan.

On ollut sääntö, - eräitä amerikkalaisia tai englantilaisia uutiskanavia tai jopa saksalaista der Spiegeliä ja eräitä saksalaisia laatulehtiä lukuun ottamatta - että (puna)vihreitä kohdellaan silkkihansikkain ja myötäsukaisesti mediassa. Tuuli on kuitenkin maailmalla kääntynyt ja vihreitä on alettu kohtelemaan yhä enemmän muiden poliittisten toimijoiden tavoin.  Ehkäpä impivaaralainen konsensushakuisuus osin selittää, miksi virallisen kestävän kehityksen politiikkaan sitoutuneiden toimijoiden edesottamukset ovat meillä median erityissuojeluksessa jopa muuhun läntiseen maailmaan verrattuna.

Olen yli 20 vuotta pohtinut länsimaisen median (puna)vihersokean missiojournalismin syntyä. Tämä sokeus on johtanut Suomessa uutispimennykseen mm. ilmastonmuutoskeskustelussa. Esimerkiksi viime viikkoina vakiintuneet kansainväliset uutistoimistot, kuten Reuters, ovat välittäneet paljon mielenkiintoista vallitsevaa ilmastoajattelua kyseenalaistavaa tiedelehdissä julkaistua tietoa. Sitä on julkaistu jopa konsensusajatteluun sitoutuneissa johtavissa tiedelehdissä (Nature ja Science) ilman, että tuloksista olisi kerrottu suomalaisille. Sen sijaan, Lontoon ja Pariisin kesäkuun lopun hellepäivien aikana YLEn TV-uutisissa haastatellaan ilmastonmuutoskeskustelusta leipänsä ansaitsevaa tutkijaa, joka otsa kurtussa on näkevinään ”yhteyksiä”. Tosin virallisten ilmastotutkijoiden standardivastaus ihmettelyyn kovien talvien paluulle viimeisten vuosien aikana on ollut, että ilmasto ja säätila ovat kaksi eri asiaa. Skotlannin ja Pohjolan tämän kesän lähes ennätyskylmyys ei ole kiinnostanut tästä näkökulmasta toimittajia ollaanhan menossa kohti Pariisin ilmastokokousta suurin odotuksin.

Opin aikoinaan ensimmäisessä Suomen sopeutumisstrategiaa pohtineessa työryhmässä meteorologeilta, että ilmastomallit ennakoivat ilman lämpenevän Siperiassa, yöllä ja talvella, ei merellisessä ilmastossa kesäisin Pariisissa ja Lontoossa.

Näen suurimmaksi syyksi median punavihersokeudelle saman ilmiön, mikä selitti 1970-luvun alussa Reporadion ja HS:n toimituksien agit prop linjan. Marxin Engelsin kanssa kehittämä kokonaisvaltainen idealistinen ”tieteellinen” maailmankatsomus uskoi luokkataistelun myötä syntyvään teleologiseen käsitykseen historian kehityksen vääjäämättömyydestä. Jos toimittaja asettui jutussaan työväenluokan puolelle, hän ei kokenut toimivansa poliittisena toimijana, vaan hän vain heijasti vallitsevan ”tieteellisen” teorian mukaan historian vääjäämätöntä kehitystä kohti tasa-arvoista ja luokatonta yhteiskuntaa.  Tilanne on pitkälti samankaltainen tänään: toimittajan puffatessa kritiikittä resursseja nielevää (ei siis luonnonvaroja säästävää) ja saastuttavaa kiertotaloutta tai huonoa, kallista ja riittämätöntä tuulisähköä tai järjetöntä Helsingin Energian uutta energiastrategiaa hän ei koe olevansa poliittinen toimija, vaan toimittaja kokee olevansa luonnon tuhon estämisen välttämättömyydestä toimiva luonnon kaitsija.

Oxfordin yliopiston historian tutkija Anna Bramwell  jo vuonna 1989 kirjassaan Ecology in the 20th Century - A History (Yale Univ Press) vihreän aatteen ja poliittisen kategorian syntyneen pääosiltaan tieteenvastaisista virtauksista. Punavihreys ei ole - vaikka toisin laajalti tänään ymmärretään - samoin kuin ei myöskään marxilaisuus aikoinaan, historian välttämättömyydestä syntynyt epäpoliittinen kategoria, vaan ihan tavallinen ihmismielen tuotos eli idealistinen ihmisvastainen ideologia 20 vuosisadan aiempien ismien tapaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Havainto on ihan oikea. Voisin nimetä monta esimerkkiä joissa ideologisesti vihreän poliitikon rötökset jätetään tutkimatta tai mainitsematta.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Ei ole. Kovin on skitsoa. Marx itse asetti teorialleen vaatimuksen sen jatkuvasta uudistamisesta todellisuutta vastaavaksi, koska todellisuus on teorian tärkein kriteeri. Marx itse kielsi ismin sanoen, jos marxilaisuudesta tulee ideologia ja ismi, hän itse ei ole marxilainen.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Ei ole. Kovin on skitsoa. Marx itse asetti teorialleen vaatimuksen sen jatkuvasta uudistamisesta todellisuutta vastaavaksi, koska todellisuus on teorian tärkein kriteeri. Marx itse kielsi ismin sanoen, jos marxilaisuudesta tulee ideologia ja ismi, hän itse ei ole marxilainen.

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Olen tavannut henkilökohtaisesti näissä samojen keskusteluteemojen merkeissä 2003 Royal Societyssä Spiked!:n uusmarxilaisia. He eivät olleet meidän vanhojen stalkkujen tapaisia uskovaisia, vaan sellaisia kuin kuvaat. Oikein symppiksiä ja teräviä kuin partaveitset ja vihreä kritiikki oli keskeisellä sijalla, koska Malthus ei ollut sen enempää Marxin kuin Engelsin suosiossa.

Käyttäjän EeroKaristo kuva
Eero Karisto

Eija-Riitta Korhola: Nimeä ihmeessä, äläkä vain vihjaile. Minua ainakin kiinnostaa.

Käyttäjän TapaniVuola kuva
Tapani Vuola

Kyllä, minustakin kannattaa nimetä. Uskottavuutesi kärsii tällaisesta vihjailusta.

Käyttäjän HannuRissanen kuva
Hannu Rissanen

Etkö sinä Mikko käsitä, että tämä on ihan normaalia vihreää valhetta, jossa utopia pyhittää keinot.

Tapani Elgland

Mikko Paunion artikkeli itsessään on esimerkki siitä, miten heikoilla jäillä ollaan, kun tieteellinen todistelu korvataan ideologialla.
Paunio voisi kiinnittää huomiota myös kielelliseen ilmaisuun.

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Hyvä Tapani Elgland, voisitko hieman avata. Voisitko perustella argumenttiasi, kun kerran olet niin varma asiastasi. Kieliasuun yritti suomen kielen maikkakin parannusta. Sain hikisen ällän aikoinaan kun opettelin yksinkertaisen kaavan aineelle.

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Muille tiedoksi, että sekä Elgland että Olin-Arvola ovat vanhoja stalkkuja. Molemmista hyvät wikipediamerkinnät.

Käyttäjän KariArvola kuva
Kari Arvola

Tiedoksi Mikko, että ei ole Olin-Arvola milloinkaan ollut stalinisti. Heikentää juttusi uskottavuutta, kun et ennätä tarkistaa, vaikka leimaat ihmisen aivan kuin stalinistit takavuosina.

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Tsekkasin wikipediat. Jos jotain häikkää niin laittakaa tietoa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset