Helsingin Sanomat edistää humpuukia – taas

Vihreän missiojournalismilinjansa mukaisesti Helsingin Sanomat julistaa tänään artikkelissaan "Maailmassa on ruokaa kuin roskaa –  neljänneksen säästö hävikissä ravitsisi kaikki aliravitut". Artikkeli syyllistää kehittyneissä maissa asuvat ihmiset siitä, että heidän roskiin joutuva ruoka kykenisi ruokkimaan maailman aliravitut. Artikkeli väittää yksittäiseen Maailman ruokaohjelman FAO:n virkamiehen hyvin vihreässä the Guardian lehdessä antamaan lausuntoon  nojaten, että kehitysmaissa ruoan hävikki on olematonta.

Olen lopettanut Hesarin tilaamisen tämän tyyppisen kyseenalaisen propagandistisen vihreän uutisoinnin vuoksi jo vuosia sitten.

Vaikka äidillä olisi käytössään roskikseen hyvinvoivien ihmisten kulutusähkyssään "vastuuttomasti" poisheittämää ylimääräistä ruokaa, hän ei huonon hygienian oloissa lapsen toistuvien ripuliepisodien aikana kykenisi lastaan ruokkimaan. Tämän vuoksi Maailmanpankin vuonna 2005 julkaistua mm. Harvard-yliopiston ravitsemusasiantijoiden kirjoittamaa raporttia "Repositioning nutrition as central of development" mainostettiin mm. BBC:ssä filminpätkilllä, joissa ylipainoiset afrikkalaisäidit kantoivat sylissään aliravittuja lapsiaan. Raportin julkistamistilaisuudessa eräs Harvardin proffa kertoi, että raportin sisältämän viestin voi opiskella yhdestä ainosta raportin kuvasta. Kuvassa osoitetaan alle yksivuotiaana toistuvat ripuliepisodit aiheuttavat peruuttamattoman aliravitsemustilan (=hankittu immuunipuutos) ja lyhytkasvuisuuden (engl. stunting). Aliravitsemus ylisukupolvistuu, jos aliravittu tyttö ei menehdy ja tullessaan sukukypsäksi, hän synnyttää jälkeläisen, jolla on erityisen suuri aliravitsemuksen riski, koska äidin aliravitsemus lisää infektioiden ja ruoan puutteen ohella lapsen myöhempää aliravitsemuksen riskiä.

Otin em. raportista kopin ja kirjoitin yhdessä nuoren intialaisen naisekonomistin Anjali Acharyan ja London School of Hygiene and Tropical Medicine instituution hygieenikkojen avulla ympäristöterveyteen pureutuvan Maailmanpankissa virallisesti sisäisessä tarkastelussa hyväksytyn ja vuonna 2008 julkaistun raportin "Environmental health and child survival" samasta lähtökohdasta.

Maailman terveysjärjestön konsensusarvion mukaan 50 % aliravitsemuksen seurauksista johtuu huonosta hygieniasta. Näin vesihuolto, joka mahdollistaa riittävän vedenkulutuksen tason kodeissa selittää pitkälti teollisuusmaiden kansanterveysihmeen. Ilman hygieniaolojen parantamista ei YK:n lasten Millenium-tavoitteita voida saavuttaa. Hygieenisten olojen parantaminen on jopa rokotuksiakin tärkeämpää, koska monien rokotuksella ehkäistävien tautien seuraukset pienenevät ravitsemustason noustessa. Tämä havaittiin jo 1800-luvun lopulla ja se tunnetaan ns. Mills-Reincke efektinä kirjallisuudessa. Efekti unohdettiin kirjallisuudesta toisen maailmansodan jälkeen.

Yritin saada raporttimme tiivistetystä sisällöstä yliökirjoituksen Helsingin Sanomiin useaan otteeseen kotiin palattuani, mutta lehti kieltäytyi kategorisesti julkaisemasta sitä. Turun Sanomat sen sitten lopulta julkaisi.

Maapallon ruokaturvallisuus on jatkuvasti parantunut, eikä ruoan puute ole se iso asia vaan siis alkeelliset hygieeniset olot. Vihreässä kehitysagendassa hygieniaa ei saa edistää, koska se vaatii keskitetyn vesi- ja sähköhuollon järjestämistä tiheästi asutuissa urbaaneissa oloissa ja sellaista ei maailman tuhoutuessa tule edistää.

Maailman terveysjärjestön mukaan optimaalinen talousveden kulutustaso on olosuhteista riippuen 100-300 litraa per henkilö vuorokaudessa. Rio +20 julistus tunnustaa vain juomaveden ja sanitaation mutta ei pesuveden tärkeyttä köyhien olojen parantamisessa.

Ruoan hävikki ei ole suuri ongelma kehittyneissä maissa, joissa on ruoan logistiikka pellolta pöytään kunnossa kiitos parantuneen varastoinnin ja logistiikan kylmäketjuineen sekä kiitos parantuneiden pakkausmateriaalien. Kehitysmaissa kaikki on toisin. Soitin aikoinaan erään työtehtävän yhteydessä eräälle vanhemmalle ruokateknologille valtion teknilliseen tutkimuslaitokseen. Tämä asiantuntija oli tehnyt aikoinaan työtä Maailman ruokaohjelmassa FAOssa ja muisteli, että kehitysmaissa jopa säilöntäaineena käytetyn sokerin hävikki saattoi olla jopa 80 %!

On uskomatonta väittää, että ruoan hävikki alkeellisissa oloissa olisi olematonta, vaikka on totta, että köyhissä oloissa ihmiset syövät esimerkiksi sairauksiin kuolleita eläimiä säästäväisyyssyistä henkensä uhalla. Muistettakoon aikoinaan ne uutiset, joissa  Neuvostoliitossa pilaantui suuri määrä viljaa alkeellisen varastoinnin ja jakelulogistiikan vuoksi säännöllisesti, jonka vuoksi se toi USA:sta viljaa kymmeniä miljoonia tonneja vuosittain.

Yksityiskohtaista lisätietoa tästä neomalthusilaisesta humpuukista saa kirjastani "Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset" (Auditorium 2015).

MikkoPaunio
Perussuomalaiset Helsinki

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on Helsingin yliopiston yleisen epidemiologian dosentuuri. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto (epidemiologia) Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40 (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?term=paunio+m). Kirjoittajan tärkein tieteellinen havainto johti lopulta Maailman Terveysjärjestön maailmanlaajuiseen tuhkarokkorokotusstrategian muutokseen. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13540 Pelkästään 2000-luvulla on tuhkarokkorokotus pelastanut noin 20 miljoonaa lasta elämälle.
Kirjoittaja toimi valtioneuvoston asettaman Säteilyturvaneuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 2009-2018. Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien Valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin sekä luennoitsijana että ns. pääopettajana (STM) syksyyn 2021 asti.

Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: Vihreä Valhe (Weilin & Göös 1991), Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (Auditorium 2015) ja Hourulan väen ilmastovallankumous (Omakustanne 2019). Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö. Kirjoittajalta julkaistu useita raportteja Ison Britannian pitkäaikaisimman valtionvarainministerin Nigel Lawsonin perustamalla The Global Warming Policy Foundation sivustolla (https://www.thegwpf.org/?s=paunio). Kirjoittajalta on julkaistu merkittävillä brittiläisillä ja pohjoisamerkikkalaisilla keskusteluareenoilla useita puheenvuoroja (https://muckrack.com/mikko-paunio/articles) pääasiassa ympäristö- ja kehityspolitiikkaan liittyen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu