Sixten Korkman: "Maailmantalous vailla kapteenia" – Väärin

Sixten Korkman kirjoittaa sympaattisen kotimaista elvytystä puoltavan kolumnin http://www.hs.fi/talous/a1458915856074?ref=hs-mob-feature4 .

Ilmeisesti epäillen kotimaisten toimien tehoa nykytilanteessa hän kirjoittaa:

"Paljon suurempi ongelma on maailmantalous. Se on kuin sumusäässä vaarallisille vesille ajautunut laiva, jolla ei ole kapteenia eikä ruorimiestä."

Tätä lausetta ja erästä toista kolumnin poliittisesti tarkoituksellista nyanssia en voi ymmärtää enkä hyväksyä järkevän taloudenpidon näkökulmasta.

Sixten Korkman liittyi Pariisin kokouksen alla kansainvälisten (esim. Stern, Krugman) ja kotimaisten (esim. Sailas) tapaan siihen joukkoon ekonomisteja, jotka pitävät ilmastonmuutosta merkittävänä uhkana maailmalle. Erityisesti Sternin paljon kritiikkiä saanutta maksiimia, jonka mukaan ylettömän kalliit hillintäpolitiikkojen kustannukset ovat pitkässä juoksussa halvempi vaihtoehto laissez faire-politiikalle, on pidetty arvossa monien taholta.

Hiilidioksidi on heikko kasvihuonekaasu ja sen ns. ilmastosensitiivisyys on jatkuvasti tullut alaspäin jopa IPCC:n arviointiraporteissa. Ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta riippumaton hyvin voimakas El Nino ilmiö piti monien tiedemiesten mukaan liioiteltua uhkakuvaa yllä sopivasti Pariisin kokouksen alla.

Tiedämme kuitenkin, että hillintäpolitiikat ovat jo lisänneet epätasa-arvoa ja sosiaalista hätää energiaköyhyyden muodossa OECD-maissa (tuuli- ja aurinkovoima) ja ovat lisännneet nälänhätiä (liikenteen biopolttoaineet) ja estäneet energia- ja vedensäästöpolitiikoilla aliravitsemuksen ehkäisyä köyhimmissä maissa ja aiheuttaneet suuria ympäristöhaittoja esimerkiksi monokulttuurin (liikenteen biopolttoaineet) muodossa. Viimeeksi mainittu johtuu siitä, että kasvit varastoivat hyvin huonosti auringon energiaa ja näin biopolttoaineiden valmistus vaatii valtavat maa-alat.

YK:n kapteeni Ban Ki Moon ja maailman johtajat ruorimiehinä ovat suuressa viisaudessaan solmineet "sitovan" sopimuksen maailman dekarbonisaatiosta ja paluusta jonkinlaiseen menneen ajan merkantiliseen aikakauteen, jossa maailman fyysisen varallisuuden toivotaan pysyvän samana. 100 miljardin vuotuinen ilmastorahoitus on mekanismi, jolla vakiona pysyvää kakkua jaetaan erityisesti Suomen kaltaisilta mailta köyhien maiden johtajien Sveitsin tileille jenkkien kieltäydyttyä osallistumasta varallisuutensa uusjakoon.

Maailman kapteeni ja ruorimiehet ovat antautuneet Naomi Kleinin ja hänenkaltaistensa ihmisvihamielisten utoopikkojen edessä. Viittasin kirjassani Vihreä Valhe (Auditorium 2015) Naomi Kleinin maailman tutkijat kansanrintamaan aiempaan tapaan yllyttävän artikkeliin, joka julkaistiin Ison Britannian työväenpuolueen New Statemanissä parisen vuotta sitten.

Klein laajensi sen kirjaksi "Tämä Muuttaa Kaiken – Kapitalismi vs. Ilmasto" (Into 2015), jonka suomensi joukko suomalaisia aktivistitutkijoita. Kirja lähtee siitä, että Adam Smith ja kivihiiltä käyttäneen höyrykoneen keksijät ovat alkusynnin tekijöitä eli syyllisiä maailman ympäristön kurjuuteen.

Laitavasemmisto on kaikessa hiljaisuudessa saaneet uuden syyn ihmisvihamielisille utopioilleen aiemman pieleen menneen Marxin työväestön kurjistumisteorian tilalle. Kuitenkin utopiatkin ovat nyt kääntyneet päälaelleen. Ennen sentään bolshevikkien Warshavjankassa laulettiin, että "kauhea joskin on puhdistustyömme, ihmisten onnen on ehtona se" ja visiona oli taloudellinen kehitys. Nyt naomikleinit, griinpiissit ja veeveeäffät perustelevat utooppiset tietoisesti köyhimpien ihmisten perustarpeita polkevat jopa luonnonkin kannalta viime kädessä tuhoisat politiikkansa luonnon – ei ihmisen – voimaannuttamiseen vedoten samalla kun tyhjää retoriikkaa köyhien puolesta kyllä riittää jopa ekoPaavinkin suusta.

YK:n köyhyyden hävittämisohjelmat ovat lopullisessa moraalisessa haaksirikossa, kun Maailmanpankki kieltäytyy Saksankin myötävaikutuksella lainoittamasta köyhimpien ns. IDA-maille maille välttämättömiä kivihiilivoimaloita samalla kun Saksa itse yhä tukevammin tukeutuu perusvoiman tuotannossa ruskohiileen.

Sixten Korkman kehottaa tämän päivän kolumnissaan järkevästi sijoittamaan infraan, mutta vaikka meillä on tuhansien megawattien vaje primaarienergiatuotannossa, hän ehdottaa defaitistisesti vain  energiatehokkuusinvestointeja, vaikka koko taloushistoria osoittaa talouden kasvun vaativan energiaa.

Defaitismia pohjustetaan juuri nyt aktivistien ja aktivistitutkijoiden toimesta koko maailmassa hyvin vaarallisella tavalla vähättelemällä perusvoiman tuotannon merkitystä vakaalle yhteiskunnalle http://wecfinland.fi/hypepilven-hopeareunus/ samalla kun koko Pariisin kokouksen visio dekarbonisaatiosta on vain utopia  https://www.sciencedaily.com/releases/2016/03/160323152508.htm  . Maailmassa on rakenteilla 2400 kivihiilivoimalaa. http://www.thegwpf.com/reality-check-2500-new-coal-plants-will-thwart-an…

SSS-hallituksenkin omaksuma dekarbonisaatioutopia ja perusvoiman tuottamisen vähättely on erityisen vaarallinen kombinaatio Suomen kaltaiselle kaukana pohjoisessa sijaitsevalle pitkien välimatkojen maalle, jossa on energiaintensiivistä teollisuutta.

Sixten Korkmanin kolumnin loppuhuipennuksen kanssa satun olemaan harvinaisen samaa mieltä: "Globaalin ja EU-tason yhteistyö on nyt heikoissa kantimissa. Siksi maailmantalous on pessimistin silmin tosi vaikea tapaus. Kuten usein siteerattu Ruotsin valtakunnankansleri Axel Oxenstierna kirjoitti pojalleen jo lähes neljä vuosisataa sitten: ”Oi poikani jos tietäisit, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan”. "

MikkoPaunio
Perussuomalaiset Helsinki

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on Helsingin yliopiston yleisen epidemiologian dosentuuri. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto (epidemiologia) Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40 (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?term=paunio+m). Kirjoittajan tärkein tieteellinen havainto johti lopulta Maailman Terveysjärjestön maailmanlaajuiseen tuhkarokkorokotusstrategian muutokseen. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13540 Pelkästään 2000-luvulla on tuhkarokkorokotus pelastanut noin 20 miljoonaa lasta elämälle.
Kirjoittaja toimi valtioneuvoston asettaman Säteilyturvaneuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 2009-2018. Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien Valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin sekä luennoitsijana että ns. pääopettajana (STM) syksyyn 2021 asti.

Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: Vihreä Valhe (Weilin & Göös 1991), Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (Auditorium 2015) ja Hourulan väen ilmastovallankumous (Omakustanne 2019). Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö. Kirjoittajalta julkaistu useita raportteja Ison Britannian pitkäaikaisimman valtionvarainministerin Nigel Lawsonin perustamalla The Global Warming Policy Foundation sivustolla (https://www.thegwpf.org/?s=paunio). Kirjoittajalta on julkaistu merkittävillä brittiläisillä ja pohjoisamerkikkalaisilla keskusteluareenoilla useita puheenvuoroja (https://muckrack.com/mikko-paunio/articles) pääasiassa ympäristö- ja kehityspolitiikkaan liittyen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu