Sixten Korkman: "Maailmantalous vailla kapteenia" – Väärin
Sixten Korkman kirjoittaa sympaattisen kotimaista elvytystä puoltavan kolumnin http://www.hs.fi/talous/a1458915856074?ref=hs-mob-feature4 .
Ilmeisesti epäillen kotimaisten toimien tehoa nykytilanteessa hän kirjoittaa:
"Paljon suurempi ongelma on maailmantalous. Se on kuin sumusäässä vaarallisille vesille ajautunut laiva, jolla ei ole kapteenia eikä ruorimiestä."
Tätä lausetta ja erästä toista kolumnin poliittisesti tarkoituksellista nyanssia en voi ymmärtää enkä hyväksyä järkevän taloudenpidon näkökulmasta.
Sixten Korkman liittyi Pariisin kokouksen alla kansainvälisten (esim. Stern, Krugman) ja kotimaisten (esim. Sailas) tapaan siihen joukkoon ekonomisteja, jotka pitävät ilmastonmuutosta merkittävänä uhkana maailmalle. Erityisesti Sternin paljon kritiikkiä saanutta maksiimia, jonka mukaan ylettömän kalliit hillintäpolitiikkojen kustannukset ovat pitkässä juoksussa halvempi vaihtoehto laissez faire-politiikalle, on pidetty arvossa monien taholta.
Hiilidioksidi on heikko kasvihuonekaasu ja sen ns. ilmastosensitiivisyys on jatkuvasti tullut alaspäin jopa IPCC:n arviointiraporteissa. Ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta riippumaton hyvin voimakas El Nino ilmiö piti monien tiedemiesten mukaan liioiteltua uhkakuvaa yllä sopivasti Pariisin kokouksen alla.
Tiedämme kuitenkin, että hillintäpolitiikat ovat jo lisänneet epätasa-arvoa ja sosiaalista hätää energiaköyhyyden muodossa OECD-maissa (tuuli- ja aurinkovoima) ja ovat lisännneet nälänhätiä (liikenteen biopolttoaineet) ja estäneet energia- ja vedensäästöpolitiikoilla aliravitsemuksen ehkäisyä köyhimmissä maissa ja aiheuttaneet suuria ympäristöhaittoja esimerkiksi monokulttuurin (liikenteen biopolttoaineet) muodossa. Viimeeksi mainittu johtuu siitä, että kasvit varastoivat hyvin huonosti auringon energiaa ja näin biopolttoaineiden valmistus vaatii valtavat maa-alat.
YK:n kapteeni Ban Ki Moon ja maailman johtajat ruorimiehinä ovat suuressa viisaudessaan solmineet "sitovan" sopimuksen maailman dekarbonisaatiosta ja paluusta jonkinlaiseen menneen ajan merkantiliseen aikakauteen, jossa maailman fyysisen varallisuuden toivotaan pysyvän samana. 100 miljardin vuotuinen ilmastorahoitus on mekanismi, jolla vakiona pysyvää kakkua jaetaan erityisesti Suomen kaltaisilta mailta köyhien maiden johtajien Sveitsin tileille jenkkien kieltäydyttyä osallistumasta varallisuutensa uusjakoon.
Maailman kapteeni ja ruorimiehet ovat antautuneet Naomi Kleinin ja hänenkaltaistensa ihmisvihamielisten utoopikkojen edessä. Viittasin kirjassani Vihreä Valhe (Auditorium 2015) Naomi Kleinin maailman tutkijat kansanrintamaan aiempaan tapaan yllyttävän artikkeliin, joka julkaistiin Ison Britannian työväenpuolueen New Statemanissä parisen vuotta sitten.
Klein laajensi sen kirjaksi "Tämä Muuttaa Kaiken – Kapitalismi vs. Ilmasto" (Into 2015), jonka suomensi joukko suomalaisia aktivistitutkijoita. Kirja lähtee siitä, että Adam Smith ja kivihiiltä käyttäneen höyrykoneen keksijät ovat alkusynnin tekijöitä eli syyllisiä maailman ympäristön kurjuuteen.
Laitavasemmisto on kaikessa hiljaisuudessa saaneet uuden syyn ihmisvihamielisille utopioilleen aiemman pieleen menneen Marxin työväestön kurjistumisteorian tilalle. Kuitenkin utopiatkin ovat nyt kääntyneet päälaelleen. Ennen sentään bolshevikkien Warshavjankassa laulettiin, että "kauhea joskin on puhdistustyömme, ihmisten onnen on ehtona se" ja visiona oli taloudellinen kehitys. Nyt naomikleinit, griinpiissit ja veeveeäffät perustelevat utooppiset tietoisesti köyhimpien ihmisten perustarpeita polkevat jopa luonnonkin kannalta viime kädessä tuhoisat politiikkansa luonnon – ei ihmisen – voimaannuttamiseen vedoten samalla kun tyhjää retoriikkaa köyhien puolesta kyllä riittää jopa ekoPaavinkin suusta.
YK:n köyhyyden hävittämisohjelmat ovat lopullisessa moraalisessa haaksirikossa, kun Maailmanpankki kieltäytyy Saksankin myötävaikutuksella lainoittamasta köyhimpien ns. IDA-maille maille välttämättömiä kivihiilivoimaloita samalla kun Saksa itse yhä tukevammin tukeutuu perusvoiman tuotannossa ruskohiileen.
Sixten Korkman kehottaa tämän päivän kolumnissaan järkevästi sijoittamaan infraan, mutta vaikka meillä on tuhansien megawattien vaje primaarienergiatuotannossa, hän ehdottaa defaitistisesti vain energiatehokkuusinvestointeja, vaikka koko taloushistoria osoittaa talouden kasvun vaativan energiaa.
Defaitismia pohjustetaan juuri nyt aktivistien ja aktivistitutkijoiden toimesta koko maailmassa hyvin vaarallisella tavalla vähättelemällä perusvoiman tuotannon merkitystä vakaalle yhteiskunnalle http://wecfinland.fi/hypepilven-hopeareunus/ samalla kun koko Pariisin kokouksen visio dekarbonisaatiosta on vain utopia https://www.sciencedaily.com/releases/2016/03/160323152508.htm . Maailmassa on rakenteilla 2400 kivihiilivoimalaa. http://www.thegwpf.com/reality-check-2500-new-coal-plants-will-thwart-an…
SSS-hallituksenkin omaksuma dekarbonisaatioutopia ja perusvoiman tuottamisen vähättely on erityisen vaarallinen kombinaatio Suomen kaltaiselle kaukana pohjoisessa sijaitsevalle pitkien välimatkojen maalle, jossa on energiaintensiivistä teollisuutta.
Sixten Korkmanin kolumnin loppuhuipennuksen kanssa satun olemaan harvinaisen samaa mieltä: "Globaalin ja EU-tason yhteistyö on nyt heikoissa kantimissa. Siksi maailmantalous on pessimistin silmin tosi vaikea tapaus. Kuten usein siteerattu Ruotsin valtakunnankansleri Axel Oxenstierna kirjoitti pojalleen jo lähes neljä vuosisataa sitten: ”Oi poikani jos tietäisit, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan”. "
Täytyypä lukaista tuo Vihreä Valhe kohtapuoliin, sen verran olet herättänyt mielenkiintoa kirjoituksillasi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitän kommentistasi Jonne.
Ilmoita asiaton viesti
Dekarbonisaatio = fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen.
Ilmoita asiaton viesti
Netistä löytyi 150 vuotta sitten tehty tutkimus tuulivoiman sopimattomuudesta sähköntuotantoon! Eikä se siitä ole sen ihmeellisemmäksi vieläkään muuttunut.
WS Jevons (1865, lähes 150 vuotta sitten.) on Tuulivoima (Memo Obama, osa I)
Robert Bradley Jr. – 28 tammikuu 2009
”Tärkein kirja joka on koskaan kirjoitettu energiataloudesta, julkaistiin vuonna 1865, William Stanley Jevons, Hiili- Kysymys (London: Macmillan and Company). Tämä klassikko on loppunut, mutta saatavilla kokonaisuudessaan Internetissä. On hyvin lukemisen arvoinen”.
Jevons esittää neljä kohtaa koskien tuulivoimaa.
1) tuulivoima ei ole uusi
2) tuulivoima on ajoittaista ja sopimaton nykyaikaisille töille
3) tuulivoima on rajoittunutta
4) tuulivoiman siirto ei ole toiminut
https://www.masterresource.org/jevons-w-s/w-s-jevo…
Ilmoita asiaton viesti
Miten niinkin fiksu ja älykäs mies kuin Mikko Paunio voi olla demari?
Eikö siinä tule pää kipeäksi?
Ilmoita asiaton viesti
Toivo, se on vanhaa verenperintöä ja kiitos kommentistasi. Kommenttisi lämmitti oikeasti sydåäntä. Vähän tuskaa se on aika ajoin. Voin lohduttautua sillä, että kaikki puolueet ovat nykyään vähän niinkuin työnvälitystoimistoja, eikä kunnollista poliittista debattia enää juuri käydä. Se on sellaista heittelyä ja klikkausten perässä juoksemista.
En muuten tajunnut, että Korkmanhan on WWF:n hallintoneuvoston jäsen!
Ilmoita asiaton viesti