MikkoPaunio

Kaikki blogit puheenaiheesta Elämä

Iloinen Sunnuntaisaarnani talven korvalla Espanjasta

Kaikkien surkuttelujen välissä nyt kirjoitan iloisia asioita elämästäni. Siitä elämästä, johon minut pakotettiin ja kohtalo toi.

Kesäni meni mukavasti nurmikkoa leikatessa, grillaillessa ja saunoessa virolaisten ystävieni kanssa Tartossa. Kolme viikkoa sitten jouduin jälleen vaihtamaan kotimaatani Espanjaan.

Taakse jäi talveksi eka kuvassa näkymä koti-ikkunastani Tartossa.

Nykyajan mytologinen selitys: Elämä ja Kone myyttisinä voimina

Mitä maailmassamme on tällä hetkellä tapahtumassa, ja mikä tarkoitus ja paikka meillä ihmisillä on noissa tapahtumissa? Vastaus kysymykseen voi hahmottua, jos muodostamme todellisuudestamme myyttisen tarinan. Seuraan tämän tekstin järkeilyssäni paljon Pasi Takkisen ansiokasta artikkelia ”Elämän ja Koneen dialektinen pyhyysoppi” (Elonkehä 2/2016).

Näen sen ihmisen olemuksesta, että hän olisi halunnut elää elämänsä toisin

Jokaisella meistä, jotka synnymme ihmisenä maailmaan on omanlaisensa fyysiset edellytykset elää elämänsä. Me emme voineet itse valita elämämme alkuhetkiä. Meillä ei ollut osaa ei arpaa siihen minkälaisina synnyimme. Me emme voineet valita ihomme väriä, emme maata, emme yhteiskuntaa, emme vanhempiemme varallisuutta, yhteiskunnallista asemaa, emme tulevaa ulkonäköämme, emme voineet valita tulevaisuuttamme – synnyimme ja haukoimme elämän kehoomme tahtomatta.

Perhe-elämän arvosta

Inhimillisistä tarpeista yksi perustavanlaatuisimmista vaikuttaa olevan jälkikasvun hankkiminen. Ihmiselämän väliaikaisuus ja poikkeuksellisuus vaikuttaa suurelta mahdollisuudelta, mutta herättää myös pelkoja. Tästä syystä, kun oma aika koittaa monet tahtovat jättää palasen itseäään lapsissansa tai jollakin muulla tavalla elämään tähän maailmaan. Koska elämä ei ole ikuista, sukupolvien ketjun tahdotaan kestävän mahdollisimman pitkään.

Nykyinen Veli Venäläinen

Veli Venäläinen poikkeaa  monissa asioissa paljonkin Poliitikko Venäläisestä. Joissakin asioissa heillä kuitenkin on yhtenäinen näkemys, mutta kuinka hyvin tai huonosti tunnemme Veli Venäläisen?

 

Tapetaan vain huvin vuoksi

Olkoon tämä Pääsiäissaarnani Teille hyvät lukijat.

Pitkähän tästä jälleen tuli ja hyvin lennokas. Lue jos jaksat? Koittelen jälleen sananvapauden rajoja. Jos Uuden Suomen toimitus tämän poistaa, niin en ole pahoillani, sillä tekstini tulee sydämestä ja huolesta maailman menosta, joten ajatuksen juoksuani voi olla vaikea ymmärtää.

Tästä se alkaa…

Jotain syrjäytymisestä ja yhteiskunnasta

Tietääkseni en ole syrjäytynyt. En ainakaan tilastollisesti mitattuna: olen suorittanut toisen asteen tutkinnon, ottanut osaa syrjäytymistä ehkäiseviin toimenpiteisiin (joiden hyödystä olen aikaisemmin kirjoittanut) sekä muutoin toiminut jonkinlaisella aktiivisuudella yhteisössäni. Syrjäytyminen tosin taitaa olla jotakin muutamaa tilastomuuttujaa syvempää ja vaivata jopa niitä, joita ei millään muotoa saisi laskettua mihinkään viralliseen tilastoon tai määritelmään.

Elämä

Elämä näyttää pyrkivän johonkin. Tätä kutsutaan teleonomiaksi. Teleonomia on osa elämän määritelmää, ilman sitä emme erota elävää elottomasta. En kuitenkaan usko erityisiin teleologisiin lakeihin tai finaalisiin syihin. Kyse on vain säilymisestä.

Elämän kokonaisuus monimutkaistuu välttämättä. Välttämättömyyden selittää säilymispyrkimys, kamppailu entropiaa vastaan.

Evoluutiolla ei selitetä. Evoluutio on. Evoluutiota selitetään. Hedelmällisesti sattumalla ja luonnonlaeilla tai hedelmättömästi suunnittelijan oikuilla.

Yli viisimiljoonaa suomalaista ei joutunut rikoksen uhriksi tänäkään vuonna.

Näin joulun alla on syytä muistuttaa, että hyvä on voitolla pahasta 100 – 1.

Tässä bloigissani kerron ihmisten huonot teot, mutta myös hyvät teot, joita media harvoin ja valikoidusti kertoo, sillä ne eivät myy.

Vuoden 2014 tilaston mukaan Suomessa tapahtui rikoksia yhteensä 417.898, ja kansalaisia oli vuoden lopussa 5.475.429 henkilöä, eli vain 7,63%:a suomalaisista joutui rikoksen uhriksi.

Presidentille, ministereille, poliitikoille, virkamiehille ja tuomareille.

Ymmärrän hyvin, että viimeisimmät blogini voi kokea hyökkäyksenä Teitä vastaan, mutta omassa mielessäni ne eivät ole sitä. Miksi, ne eivät ole?  En hyökkää ketään vastaan, vaan yritän saada heräämään ymmärryksen siitä, että kaikilla Suomen kansalaisilla olisi hyvä elämä kotimaassaan. Annetaan heidän rikastua ja rikastuttaa maatamme, joilla on siihen taito, kun he vain ymmärtävät sen, että ilman motivoituneita ja osaavia työntekijöitä he eivät voi varallisuuttaan lisätä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä